Taival alkaa

Nyytti on jo yksitoista päivää vanha ja kotiutunut hienosti. Päivärytmiin kuuluu jo niinkin moninaisia asioita kuin syöminen, nukkuminen ja äänijänteiden venyttely.

Tänään käytiin Jani-Oosan kanssa ensimmäistä kertaa ulkona, mikä menikin hienosti, joskin rattaiden vauhti oli ajoittain liian hidasta jolloin naapurustossa kaikui käsky mennä kovempaa. Sen jälkeen sitten kovasti väsyttikin.
Muutenkin menohaluja tuntuisi olevan kovasti. Kun Jani-Oosan kääntää vatsalleen niin kovasti koettaa kammeta polvia alle. Myös pää nousee hienosti ilmaan jo. Taitaa jäädä ryömiminen pian kokonaan väliin kun pitäisi kontilleen päästä.

Huutoa ei pikkuneidistä lähde muuta kuin tilanteissa joissa sitä tarvitaan, jolloin asia usein korjautuu röyhtäyttämällä tai nostamalla kärryihin nukkumaan ja niitä eestaas heijaamalla. Mitä kovempi huuto, sen hurjempi vauhti pitää olla ennenkuin hiljenee.

Nukkuminen sujuu myös jo rutiinilla, kaksi kertaa yössä heräämällä. Jos vielä päästäisi siihen yhteen niin olisi hienoa.

Nimeä Jani-Oosalle on mietitty ja melkein yhteisymmärrykseen päästykin. Nimet on jo keksitty, mutta taistelua vielä aiheuttaa se mihin järjestykseen ne laitetaan.